Tutustu tekijöihin Osa 1: Eija, yrittäjä

Meitä sanottiin rohkeiksi, kun perustettiin Nanda ja näin jälkeen päin ajateltuna, hulluahan se olikin. Meillä ei kuitenkaan ollut mitään menetettävää ja todellisuudessa jopa meidän ensimmäinen vuokrasopimus oli vain yhden kuukauden ajaksi tehty. ”Lähdetään pois ja etsitään töitä, jos kaikki menee ihan pieleen!” niin me silloin ajateltiin, eikä asiaa sen kummemmin murehdittu. Sivusta se varmasti näytti vielä kahjommalta, kuin mitä se todellisuudessa oli, unohtamatta sitä tosiasiaa, että kuppikakku-kahvila Mikkelissä oli oikeasti aika utopistista.

 

Minä väittäisin kuitenkin, että oikeasti rohkea on meidän uusi yrittäjä! Hänellä oli vakituinen työ, kuukausipalkka ja pitkät lomat, takana lähes 40 vuotta samalla työnantajalla. Ja sitten vaan, eräänä päivänä uskomaton hyppy tuntemattomaan ryhtymällä yrittäjäksi siinä vaiheessa, kun moni muu olisi jo ennemmin jäänyt eläkkeelle tai edes pysynyt vanhassa työssään odottelemassa eläkettä. Eija päätti kuitenkin toisin. Minusta se on jotenkin uskomattoman hienoa ja erityisen rohkeaa, lähteä vielä yli 60-vuotiaana lähes tyhjän päälle, ilman mitään takuita mistään. Sillä sitähän yrittäminen on. Yksikään vuosi, tai edes päivä, ei ole itsestään selvää ja varmaa ei ole mikään muu kuin kiinteät kulut.

Tähän tulisi nyt kuva yrittäjästä, mutta kun sitä ei nyt ole, niin tehdään testi. Löydätkö yrittäjän tästä kuvasta? 

received_331427867672913jpeg


Sitten taas asiaan, miten siihen sitten päädyttiin, siis että Eijasta tuli yrittäjä? Kai sillä tavalla niin kuin asioihin yleensä päädytään, vähän vahingossa, juuri silloin kun sitä vähiten odottaa, yllättäen ja no, kahvinystäviä kun ollaan, niin kahvipöytäkeskustelun seurauksena tietenkin. Asia jotenkin vaan tupsahti eteen ja se tuntui uskomattomalta, mutta siinä nähtiin pieni mahdollisuus. Ja mitä sitten, jos se ei onnistuisi, mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Siihen nojaan aika usein tämän kaiken ajatteluni, sekä yrittämisessä, että kaikessa muussakin elämässä. 


Sita paitsi, käydessäni äskettäin läpi vanhoja muistiinpanoja ja suunnitelmia ennen Nandan perustamista, löysin sieltä kaksi nimeä ja toinen niistä oli, uskokaa tai älkää,  Eijan.

 

Eija on viime kesän ja syksyn aikana tullut mukaan Nandan toimintaan, askel kerrallaan. Se tuntuu ajatuksena niin helpolta, että sen kun vain siitä aloittaa, kaikki on valmiina. Mutta onhan siinä taustalla paljon työtä, hyvän yrittäjän kun pitäisi tietää vähän kaikesta kaikkea ja tarvittaessa tarttua itse mihin tahansa työtehtävään. Tunteja ei voi laskea ja yllätyksiltä harvemmin välttyy. Mieleen tulee asioita, pelkoja, kysymyksiä… Meitä on onneksi kaksi tätä pohtimassa, mutta itse olisin sitä mieltä, että jokaisella uudella yrittäjällä olisi hyvä olla rinnallaan joku, jolta voi kysyä mitä vaan. Mitä tekisit tässä tilanteessa? Mistä tämä johtuu? Myös ilon hetket olisi hyvä jakaa. Meille tulee valtavasti hyvää palautetta päivittäin ja silti omaan, yrittäjän mieleen jää aina vain se negatiivinen. Sekin on tarpeellista palautetta, vain siten voidaan kehittyä, mutta erityisesti yrittäjätaipaleen alussa on vaikea erottaa itsensä yrityksestään ja siksi olisi tärkeää, että asiat voi jutella läpi, tehdä seuraavalla kerralla toisin ja mennä vaan eteenpäin.

 

Tässä me siis opetellaan! Eijan ensimmäinen Nandan ”edustustehtävä” oli kivijalkakauppojen Ihanat Putiikit-lehtikuvassa olo muiden kanssa ja hyvinhän hän sinne sujahti. Kannattaa siis kurkata kaupunkilehti ja tietysti kiertää keskustan ikkunat!


46176977_336126967169719_365156118236061497_njpg

 

Moni mikkeliläinen tuntee Eijan jo entuudestaan, mutta jos et vielä tunne, niin tutustu! Tiedät nyt mistä löytää.

Marika, Nanda

P.S. Nettisivuja päivitetään, pahoittelut jos aiheuttaa hämminkiä.

P.P.S. Myös allekirjoittaneen tavoittaa ensi viikon aikana kahvilalta.