Tutustu tekijöihin Osa 3: Aurinkoinen Arja – leipuri aamusta iltaan

Lomien jälkeen kaikki tietysti pohdiskelee, että kakut ja herkut pitää jättää vähemmälle, ”kun tuli taas jouluna syötyä liikaa”. Me ollaan sitä mieltä, että niitä voi sopivassa suhteessa syödä ihan ympärivuotisesti, jos nyt ei kotona, niin ainakin meillä.

 

Onkin siis aika taas esitellä yksi meidän avainhenkilöistä: pieni, mutta ei kovin pippurinen, Arja. Arja on tehnyt samanlaisen hurjan päätöksen kuin Eijakin, eli vielä eläkeiän kynnyksellä lähtenyt tähän meidän hullunmyllyyn. Arja rakastaa leipomista ja parhaiten tätä rakkautta kuvaa se, että hän voi leipoa ensin päivän Nandassa ja mennä sitten kotiin – leipomaan. Tämä on juurikin niitä asioita, joita voi vain ihailla ja ihmetellä. Saada tehdä jotain sellaista, mistä tykkää niin paljon, että jaksaa tehdä sitä koko päivän, valittamatta! Kuinka moni pystyy siihen, rehellisesti..?


49439916_1998587510258439_9131530354572656640_njpg

 

Arja on ollut nandalainen nyt reilun vuoden ja oppinut sinä aikana valtavan määrän uutta, meillä kun työtehtäviä riittää myös keittiön ulkopuolella. Arja on opetellut erikoiskahvit ja teelaadut ja osaa Arja tehdä lounaankin tarvittaessa. Erityisen onnistunut lounaskerta oli, kun hän laittoi lohikeittoon lohta tuplasti. Asiakkaat eivät ehkä koskaan ole saaneet yhtä lohista lohikeittoa ja jos aina meillä on lohikeittopäivänä tyytyväisiä asiakkaita, niin tuolloin niitäkin oli tuplasti!

 

Arja siis ilahduttaa meitä joka päivä hymy huulillaan ja naurunpyrähdysten säestämänä ja jaksaa hypätä keittiöstä saliin ja toisin päin pitkin päivää, jos se on tarpeen. Arjan myötä olemme voineet tarjota asiakkaille myös sellaisia leivonnaisia, mistä aikaisemmin kieltäydyttiin, ajan ja ihan alun perin osaamisen puuttuessa. Esimerkiksi perinteisten voileipäkakkujen kohdalla myytiin vuosikaudet ”ei oota” ennen kuin saatiin Arja meille ja toki kaikki muutkin pienet piperrykset jäisi meiltä tekemättä, jos hän ei meillä olisi. Vai kuka lähtisi tekemään marenkikummituksia?!

44658279_1892211774229347_5498674735887679488_njpg

 

Ja niin, miten se Arja sitten meille tuli? Siinäkin hullua on se, että ensinnäkin Arjan nimi oli toinen, joka oli silloin 6 vuotta sitten tekemässäni suunnitelmassa, josta mainitsin aikaisemmin esitellessäni Eijan. Sitä en tosin muistanut silloin reilu vuosi sitten kun Eija, ehdotti minulle Arjaa, luultavasti arvaamatta sitä, että olisi sitten pian itsekin samassa paikassa. Kaiken lisäksi Arja on itse jo kauan sitten sivulauseessa maininnut, että meillä olisi kiva olla töissä, joten tämähän on taas yksi onnistuneesti toteutunut toive! 

 

Meillä on ollut kuuden vuoden aikana valtava määrä ihania nuoria ihmisiä töissä ja heidän iloa, valoa ja vauhtia voi vain ihailla. Pikkuvirheet korjataan hymyllä ja elämä on huoletonta, helppoa. Samalla näin työnantajan näkökulmasta ja pienyrittäjänä, heidän kanssaan työskentely on haastavaa, sillä he haluavat nähdä, kokea, tehdä matkustaa, mennä, tulla, saada suurempia mahdollisuuksia, opiskella.. Ja sitten useimmiten suunnitelma muuttuu vielä siitäkin. Mutta kun kahvila pitäisi saada auki joka päivä ja siellä pitäisi tehdä suunnilleen samat asiat joka päivä, niin sellaiseen moni kovin nuori ei sitten kovin pitkäksi aikaa haluakaan jäädä, joka sekin on toki ymmärrettävää, mutta pidemmän aikavälin suunnittelun kanssa työlästä. Jatkuva opettaminen ja, perehdyttäminen, on tärkeää, mutta valtavan paljon aikaa ja resursseja vievää ja lopulta myös turhauttavaa, jos ihmisen ei ole aikomus pysyä puolta vuotta kauempaa. 


Tämä alkava vuosi onkin siis ensimmäinen, kun olen lähes tulkoon varma, että vielä kesäkuussa meillä on sama sakki kuin tänäänkin ja sen takia minä olen sitä mieltä, että lähes eläkeikä on erittäin hieno ikä! Kaikkia nuorempia yhtään väheksymättä, sillä heitäkin meillä toki edelleen on ja on tärkeää tarjota heillekin mahdollisuus kartuttaa kokemusta. Ja mistäpä sitä kokemusta paremmin sitten saisi, paitsi näiltä meidän kaiken nähneiltä konkareilta? Arjalle, Irenelle ja Eijalle  olen kuitenkin esittänyt toiveen, että ei sitten saa muuttaa ulkomaille miesten perässä, eikä muutenkaan lähteä kovin kauas, sillä kahvilan ovi pitäisi saada auki joka päivä, mieluiten niin, että henkilökunta on paikalla ja vitriinit notkuu. 


Ihanan leppoisaa uutta vuotta, toteutukoon meidän kaikkien toiveet!
Marika

P.S. Luen myös itseni näihin nuoriin, joita on kamalan vaikea pitää pitkän aikaa paikoillaan ja tein myös sen virheen että muutin sen miehen perässä...